Nyt on nimittäin taas se aika vuodesta, kun minäkin raahaudun tämän kuontaloni kera kampaajalle!
(Googlasin muuten huvikseni, mistä sana kuontalo tulee: "Kuontalo on tarkoittanut alkuaan rukiinlapaan kerralla asetettavaa kehrättävää hamppu- tai villatukkoa. Sana on lainaa venäjästä. Murteissa on jonkin verran tietoja, että kuontalo merkitsee myös takkuista tukkaa, partaa tai turkkia. Kyseessä on kuvallinen käyttö: takkuinen tukka ja parta muistuttavat villakuontaloa." Kerrassaan osuva kuvaus mielestäni, kun kattoo tota vasemman kuvan pehkoa. Kaikkee sitä oppii.. :D)
Tämä joulukuinen kampaajakäynti on tosiaankin muodostumassa perinteeksi, sillä olin nyt jo kolmatta vuotta putkeen samassa paikassa kampaajalla juurikin näihin aikoihin. Tapiolassa sijaitseva parturi-kampaamo En Casa on nimensä mukaisesti varsin kotoisa pikku paikka, jossa on aina ihanan lämmin tunnelma vastassa. Oma kampaajani Johanna on maailman mukavin ja olen aina ollut tyytyväinen hänen kädenjälkeensä. Erehdyin viime kesänä käymään kerrankin jossain muualla ja itkuhan siitä seuras, kun mun otsikseen mentiin kajoamaan vastusteluista huolimatta.. Joten vannoin, että jatkossa Johanna on ainoa, joka saa mun hiuksiin (tai siis kuontaloon) koskea.
(Googlasin muuten huvikseni, mistä sana kuontalo tulee: "Kuontalo on tarkoittanut alkuaan rukiinlapaan kerralla asetettavaa kehrättävää hamppu- tai villatukkoa. Sana on lainaa venäjästä. Murteissa on jonkin verran tietoja, että kuontalo merkitsee myös takkuista tukkaa, partaa tai turkkia. Kyseessä on kuvallinen käyttö: takkuinen tukka ja parta muistuttavat villakuontaloa." Kerrassaan osuva kuvaus mielestäni, kun kattoo tota vasemman kuvan pehkoa. Kaikkee sitä oppii.. :D)
Tämä joulukuinen kampaajakäynti on tosiaankin muodostumassa perinteeksi, sillä olin nyt jo kolmatta vuotta putkeen samassa paikassa kampaajalla juurikin näihin aikoihin. Tapiolassa sijaitseva parturi-kampaamo En Casa on nimensä mukaisesti varsin kotoisa pikku paikka, jossa on aina ihanan lämmin tunnelma vastassa. Oma kampaajani Johanna on maailman mukavin ja olen aina ollut tyytyväinen hänen kädenjälkeensä. Erehdyin viime kesänä käymään kerrankin jossain muualla ja itkuhan siitä seuras, kun mun otsikseen mentiin kajoamaan vastusteluista huolimatta.. Joten vannoin, että jatkossa Johanna on ainoa, joka saa mun hiuksiin (tai siis kuontaloon) koskea.
Mun hiukset kasvaa onneksi hirmu nopeesti, varsinkin kun oon nyt popsinut biotiinia päivittäin reilu puol vuotta. Niinhän se mun otsiskin kasvoi äkkiä takaisin normaalipituuteen, mutta samalla pääsi latvatkin taas kummasti venähtämään. Kuten ylimmästä kuvasta näkyy, lähti pituutta tälläkin kertaa monta senttiä. Nyt on taas ihanan freesin tuntuset latvat :--) Ja otsikseen ei todellakaan koskettu, koska mulla on pieni projekti päällä sen suhteen.
Pahoittelut iPhone-kuvista, ens kerralla taas vähän laadukkaampaa settiä. Muksaa keskiviikkopäivää! 8)
Pahoittelut iPhone-kuvista, ens kerralla taas vähän laadukkaampaa settiä. Muksaa keskiviikkopäivää! 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti