Time's Up

Huhhuh. Mitähän tässä pitäis edes ajatella. En voi millään käsittää, että kahdentoista tunnin päästä istun eläinlääkiksen pääsykoe edessäni ja sitä seuraaviin viiteen tuntiin kiteytyy koko tää kuukausien opiskelu. Oon antanut ihan kaikkeni tälle urakalle, eikä oo mitään minkä eteen olisin ikinä tehnyt näin paljon töitä. Just tällä hetkellä mua samanaikaisesti pelottaa huominen, mutta toisaalta helpottaa ajatus siitä, että kohta tää on vihdoin ohi. En osaa itekään tulkita tätä ajatusten sekamelskaa. Nyt ei kuitenkaan auta mennä paniikkiin, vaan tarkoitus olis pysyä niin tyynen rauhallisena kuin vaan suinkin mahdollista. Kyllä mä pystyn tähän.

Haluun vielä toivottaa koko sydämestäni tsemppiä kaikille mun ihanille valmennuskurssikavereille ja muille kohtalotovereille ♥ Ja tietysti myös niille, joilla tätä urakkaa on vielä vähän aikaa jäljellä. Nyt lähen vielä salille aktivoimaan mun sympaattista hermostoa, jotta voin sitten dopamiinipäissäni nukahtaa -toivon mukaan- hyvillä fiiliksillä ;) Huomenna saattaakin sitten tulla pientä kokeen jälkeisen olotilan purkamista täällä blogin puolella. Wish me luck!