tiistai 31. toukokuuta 2016

Parveke kesäkuntoon (+smoothieohje)

IMG_9987
Talven aikana parvekkeelle ehti kertyä jos jonkinlaista romua ja rompetta, ja jouluvalotkin taisin poimia alas ehkä pari viikkoa sitten.. Hups :D Tää kesä pääsi aika pahasti yllättämään, joten nyt kun tätä vapaa-aikaa vihdoin sattuu olemaan, niin päätin kiireen vilkkaa lompsia Ikeaan ja pistää parvekkeen uuteen uskoon.

Ikea on kyllä yks sisustajan taivas -olisin voinut taas käyttää siellä tunti tolkulla aikaa ja noh, varmaan tonni kaupalla rahaa jos tilin saldo niin sallis. Mutta ihan hyvät löydöt sieltä lähti joka tapauksessa mukaan, vaikkei rahaa kulunutkaan ihan tuhottomasti.  Mukaan lähti esimerkiksi uusi matto, harmaa viltti, aivan ihana koristetyyny ja vähän kasveja.

Ennen sisustuspuuhia koko parveke piti vielä imuroida kuusenneulasista (:D) ja pyyhkiä siitepölyistä, valkoset räsymatot ja viltit pestä ja jotain roinaa kuskata roskikseen. Sit pääsin istuttamaan Ikeasta ostetun tomaatin basilikan kanssa samaan purkkiin, sekä rosmariinin ja Plantagenista löytyneen sinisen kukan (jonka nimeä en enää muista) omiin ruukkuihinsa. Kasvit tuo kyllä ihanasti piristystä, ja ootan myös että pääsen käyttämään yrttejä ja tomaatteja omissa kokkailuissa :--)  

Nyt täällä partsilla kelpaa taas loikoilla, ja kirjoitan tätäkin höpinää parvekkeen sohvalta käsin. Eilen luin täällä töiden jälkeen kirjaa samalla smoothieta hörppien, torkahdin sohvalle, ja illemmalla söin vielä tuon pienen pöydän ääressä ihanan kana-halloumsalaatin. Jotenkin luulen, että tuun viettämään täällä aika paljon aikaa kesällä.. :) 
IMG_9980
IMG_9984 IMG_9968 IMG_9974 IMG_9970 IMG_9951
Raikas marjasmoothie:
-1 banaani
-n.1dl puolukoita ja muita pakastemarjoja
-n. 2rkl proteiinijauhetta (esim. Wholefood 360 vanilja)
-vajaa desi kookosmaitoa tölkistä
-loraus vettä

IMG_9997

maanantai 23. toukokuuta 2016

Feels Like Summer

Pari päivää siinä meni, mutta nyt alkaa vihdoin tuntua kesältä ja vapaudelta. Lauantaina käytiin Tonin ja Lissun kanssa pitkällä kävelyllä rannassa ja tehtiin kotona ihanaa ruokaa. Sunnuntai meni puolestaan Marian kanssa aurinkoa ottaen ja mansikoita maistellen. Tässä säässä kelpaa jopa lähteä polkemaan töihin. Ihanaa maanantaita kaikille  
IMG_9876 IMG_9894 IMG_9808 IMG_9786 IMG_9767 IMG_9862 IMG_9888 IMG_9814 IMG_9789 IMG_9916 IMG_9905

perjantai 20. toukokuuta 2016

Freedom

Mitä ihmiset yleensä tekee kun niillä on vapaa-aikaa? Oon nyt maannut sohvalla vähintäänkin tunnin tuijotellen vuoroin seinään, vuoroin kattoon ja aika ajoin bloggerin tyhjänä ammottavaan tekstikenttään. Mä en enää ees muista miltä se tuntuu, kun on vapaus tehdä ajallaan ihan mitä huvittaa. Joudun jatkuvasti muistutella itelleni, että hei, ei sun tarvii enää avata noita kirjoja. Anna niiden vaan möllöttää siinä, ei ne tuu hakemaan sua. Tää oli ihan oikeesti tässä. 

Onhan sitä aika mahdoton sisäistää, että tää yhdeksän kuukauden uurastus todellakin tuli päätökseensä. Kirjojen avaaminen aamuisin kahvikuppi toisessa kädessä, läksytehtävien pakertaminen tunnista toiseen ja iltaisin valmennuskurssille lähteminen kun ovat olleet isoin osa mun arkea näinkin pitkän ajan. Niin kaukaiselta kuin syyskuu ja valmennuskurssin ekat tunnit nyt tuntuukin, niin kyllä tää aika meni paljon nopeemmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Sillon syksyllä ajattelin, että mullahan on kaikki maailman aika käytettävissä, mutta silti vielä pari päivää ennen koetta tuntui että kerrattavaa olis ollut vielä vaikka kuinka. Ei kai tässä urakassa voi koskaan tuntea olevansa täysin valmis. 

Mun on kuitenkin pakko antaa itelleni mielikuvituskultamitali ihan vaan siitä hyvästä, että selvisin tästä rupeamasta kunnialla. En missään vaiheessa kuvitellutkaan jättäväni leikkiä kesken tai lakannut uskomasta itteeni -en edes keskiviikkona koetta hiki hatussa pakertaessani. Oon ylpee siitä, miten hyvin mulla pysy pakka kasassa itse koetilanteessa, jota varten olin valmistautunut pänttäämällä lähes päivittäin aamusta iltaan kuukausi kaupalla. Mulla oli nyt myös paljon korkeemmat odotukset itestäni kuin viime vuonna. Olisi siis varmaan ollut ihan luonnollistakin vähän panikoida, mutta jotenkin onnistuin pysymään tosi rauhallisena.

Keskiviikko tuntuu olevan jo ihan hämärän peitossa. En oo vieläkään täysin sisäistänyt, että se oli nyt se ihan oikea koe, eikä mikään harjoituskoe. Itse pääsykokeesta sen verran, että yllätyksellisyyteen oli tänä vuonna kyllä satsattu ehkä enemmän kuin mihinkään muuhun. Mua melkeen huvitti, kun selasin koetta läpi ja huomasin että helpoistakin tehtävistä voi saada peräti 10 pojoa, kun tavallisesti sais ehkä 4 -eli pisteiden hamstraus alkakoon. Sen lisäks koe oli jotenkin tosi lukiotyylinen, eikä yhtään lääkiskoetyylinen, mikä oli sekin vähän hämmentävää. Meitä kun valmistettiin kurssilla nimenomaan niihin soveltaviin tehtäviin.

Ja mitenkö mulla sitten meni? Ihan hyvin kai. Sain ainakin tosi paljon tehtyä, ja vaan kaks tehtävää kuudestatoista meni multa täysin ohi. Mutta nyt on mahdoton alkaa vertailla omaa suoritusta aiempiin kokeisiin ja niiden pisterajoihin. Maksimipisteet kun olivat tänä vuonna vaatimattomat 250, siinä missä ne oli viime vuonna 130 pojon luokkaa. Eli pisterajat tulee heittämään härän pyllyä ja kärrynpyörää ja ties mitä. Menin kaikesta huolimatta äsken kurkkimaan vastausanalyysejä, vaikka kuinka vannoin etten sitä tekisi. Näyttäis vähän siltä, että saattaisin saada yli puolet pisteistä, mutta se ei tosiaan kerro vielä mitään. Enkä tietenkään tiedä, miten tiukkoja arvosteluissa tullaan tänä vuonna olemaan, joten en nyt rupea tekemään mitään huteria johtopäätelmiä.

Seuraavat 42 päivää tulee olemaan ihan hirveetä kärvistelyä, kun oottelen tuloksia. Ajattelin ottaa taktiikaksi sen, että ängen mun kalenterin niin täyteen kaikkea menoa, että aika kuluu väkisinkin nopeasti :D Onneks nyt on kesä ja voin taas alkaa nauttia elämästä. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Documents51

tiistai 17. toukokuuta 2016

Time's Up

Huhhuh. Mitähän tässä pitäis edes ajatella. En voi millään käsittää, että kahdentoista tunnin päästä istun eläinlääkiksen pääsykoe edessäni ja sitä seuraaviin viiteen tuntiin kiteytyy koko tää kuukausien opiskelu. Oon antanut ihan kaikkeni tälle urakalle, eikä oo mitään minkä eteen olisin ikinä tehnyt näin paljon töitä. Just tällä hetkellä mua samanaikaisesti pelottaa huominen, mutta toisaalta helpottaa ajatus siitä, että kohta tää on vihdoin ohi. En osaa itekään tulkita tätä ajatusten sekamelskaa. Nyt ei kuitenkaan auta mennä paniikkiin, vaan tarkoitus olis pysyä niin tyynen rauhallisena kuin vaan suinkin mahdollista. Kyllä mä pystyn tähän.

Haluun vielä toivottaa koko sydämestäni tsemppiä kaikille mun ihanille valmennuskurssikavereille ja muille kohtalotovereille Ja tietysti myös niille, joilla tätä urakkaa on vielä vähän aikaa jäljellä. Nyt lähen vielä salille aktivoimaan mun sympaattista hermostoa, jotta voin sitten dopamiinipäissäni nukahtaa -toivon mukaan- hyvillä fiiliksillä ;) Huomenna saattaakin sitten tulla pientä kokeen jälkeisen olotilan purkamista täällä blogin puolella. Wish me luck!  
Kollaasit45