torstai 21. tammikuuta 2016

Taivaallinen halloum-avokadopasta

Tänään kävi niin ikävästi, etten osannut päättää tekikö mun enemmän mieli halloum- vai avokadopastaa, joten teinkin molempia samalla kertaa. Tässä ei paljon ohjeita kaipailtu, sillä tämä makuhermoja hivelevä luomus syntyi jossain ihme ruuanlaittoflowssa liikoja miettimättä. Lopputulos oli sanalla sanoen täydellinen. 
IMG_7318
Osasin jotenkin tätä kokatessa aavistaa, että tästä tulee ihan älyttömän hyvää, joten otin (kerrankin) ylös kaikki ainekset ja määrät. So here you go: 

Taivaallinen halloum-avokadopasta (kahdelle)

-200g halloumia
-1 iso tai 2 pientä avokadoa
-1 sitruuna
-1 iso tai 2 pientä valkosipulin kynttä
-tuoretta basilikaa
-oliiviöljyä
-mustapippuria
-haluamaasi pastaa (itse käytin tällä kertaa Risentan papupastaa -nam!)

Pilko halloum neliöiksi ja paista pannulla kauniin ruskeaksi. Voit tällä välin laittaa pastat kiehumaan, raastaa sitruunan ja pilkkoa avokadon valmiiksi. Käännä levy pois päältä, lisää sitruunan kuori ja purista valkosipuli juuston joukkoon. Lorauta sekaan reippaasti oliiviöljyä ja pyörittele aineksia pannulla. Lisää vielä pilkottu avokado sekä silputtu basilika. Mausta mustapippurilla. Voit myös halutessasi puristaa sekaan hieman sitruunanmehua. Sekoita pastan kanssa, lado lautasellesi ja nauti!
IMG_7325

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Tasty Dinner @Trattoria Sogno

Jos on hyvä italialainen ravintola hakusessa Helsingistä, niin voin ehdottomasti suositella Töölössä sijaitsevaa Trattoria Sognoa! Käytiin siellä viime lauantaina juhlistamassa Tonin isän syntymäpäivää ja koko seurueemme oli varsin tyytyväinen niin ruokaan kuin palveluunkin. Listalta löytyy valinnanvaraa laidasta laitaan, ja kuulemma varsinkin Sognon pizzat on ihan ykkösluokkaa ;-) Itse otin tällä kertaa pääruuaksi härän marmoripihvin rucolapastan kera ja sain kyllä nauttia joka suupalasta. Sognossa on lämmin ja viihtyisä tunnelma, eikä siellä myöskään tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Sopii siis myös opiskelijabudjettiin, ja aiomme varmasti Toninkin kanssa käydä täällä vielä uudestaan :)

IMG_7157 IMG_7142 Documents41 IMG_7179

lauantai 9. tammikuuta 2016

At the Zoo

Pitäisi varmaan hommata joku kanta-asiakaskortti Korkeasaareen, kun kävin siellä reilu viikko sitten jo toistamiseen puolen vuoden sisällä.. :D Edellisellä kerralla sain sieltä mukaani kaksi yhden hinnalla -lipukkeen, joka oli voimassa vuoden loppuun asti. Tonia en saanut lähtemään tällä kertaa mukaani, mutta suureksi onnekseni Sissi riensi hätiin ja lähti ihan mielellään seuraksi.

Ajoitettiin lähtömme jo puolenpäivän hujakoille, että ehdittäisiin kierrellä koko saari läpi ennen pimeän tuloa. Suurimman huomion saivat tälläkin kertaa kissapedot, jotka olivat yllättävän paljon ulkosalla hyytävästä säästä huolimatta. Pakkanen ja viima tuntuivat koettelevan meitä enemmän kuin leijonia, sillä löysimme itsemme jo puolen tunnin kuluttua sisältä lämmittelemästä...
Documents43 IMG_6753 IMG_6740 IMG_6778 IMG_6789 IMG_6797 IMG_6822 IMG_6827 IMG_6835 IMG_6842 IMG_6844 IMG_6852 IMG_6811

Ehdin juuri ja juuri kuvata tikrut ja leijonat, kun kameran akku simahti. Pari pakkasastetta oli ilmeisesti sille liikaa.. Onneksi Sissillä oli sen uusi Olympus mukana, niin sain vielä muutaman kuvan räiskittyä, vaikken kyseistä kameraa osannutkaan käyttää... :D
PC300059 PC300068 Documents42

Tämmönen talvinen eläintarhavisiitti oli oikeastaan aika avartava kokemus, sillä iso osa eläimistä oli yllättävänkin aktiivisia. Näin esimerkiksi ensimmäistä kertaa molemmat Korkeasaaren amurintiikereistä, ja vieläpä tosi läheltä! Taidettiin myös nähdä aasianleijonalauman kaikki jäsenet ja päästiin ihastelemaan reilu vuoden ikäisiä lumileopardeja lähietäisyydeltä. Karhut olivat sen sijaan talviunilla ja berberiapinat sisätiloissa, mutta nähtävää riitti silti useammaksi tunniksi.

Musta on ihan älyttömän hienoa, että täällä Suomessakin osallistutaan aktiivisesti uhanalaisten lajien suojeluun. En esimerkiksi tiennyt, että äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltuja amurinleopardeja elää luonnossa enää noin 60 yksilöä.. Ei siis ole mikään pikkujuttu, että Korkeasaaren amurinleopardille syntyi viime keväänä naaraspentu, joka sai muuten juuri pari päivää sitten nimekseen Hope. 

Eläintarhoilla on valtavan suuri merkitys lukuisten lajien säilymisen kannalta, ja siksi niiden toiminnan tukeminen on mielestäni tärkeää. Sinäkin siellä voit halutessasi antaa oman panoksesi suojelutyön tukemiseen muun muassa lahjoittamalla ihan pienenkin määrän rahaa tekstiviestin muodossa tai ryhtymällä esimerkiksi AMUR-hankkeen kuukausilahjoittajaksi, kuten minäkin tein : ) Lisää lahjoittamistavoista ja suojeluhankkeista voit lukea täältä.

Eläimellistä lauantaita kaikille ! ;--)
IMG_7125

tiistai 5. tammikuuta 2016

Christmas Presents

Vitsi, miten kaunis pakkaspäivä! Ei edes haitannut talsia tuolla koirien kanssa, vaikka poskipäitä vähän kipristelikin. Talvisesta säästä huolimatta tänään oli aika laittaa jouluvermeet pakettiin ja heivata kuusi pihalle. Lupaan, että tämä on myös viimeinen jouluaiheinen postaus tältä erää -palataan näihin tunnelmiin taas ensi marraskuussa ;D

Joululahjat alkavat olla tässä iässä huomattavasti merkityksettömämpi osa joulua, kuin mitä ne joskus lapsena olivat. Enää en edes oikein osaa toivoa lahjoja, vaikka meidän suvussa niitä onkin edelleen tapana jakaa ristiin ja rastiin. Tiedän myös monia perheitä, joissa joululahjat on jätetty kokonaan pois ja ymmärrän kyllä miksi. Jollain tavallahan joulusta on tullut yhä kaupallisempi juhla, eivätkä kaikki halua tukea tätä ajatusmallia.

Vaikka meidän lähipiirissä lahjojen vaihtaminen onkin säilynyt perinteenä tähänkin asti, niin nykyään ainakin itselleni isompi juttu on tarkkaan mietittyjen lahjojen antaminen muille. Musta lahjojen vaihtamisessa ei ole mitään väärää, vaan on päinvastoin ihanaa levittää hyvää mieltä ja muistaa läheisiään edes kerran vuodessa. Mikään ei ole ilahduttavampaa kuin se saajan kasvoille leviävä hymy mieleisen lahjan paljastuessa kääröistä :-)

Vannon myös itse tehtyjen lahjojen nimeen, sillä niistä välittyy se aika ja vaiva, mikä lahjan eteen on nähty. Tänä vuonna aloitin neulomisen vähän turhan myöhään ja sain loppujen lopuksi tehtyä kahdet sukat ja yhden kaulahuivin. Huivi oli huomattavasti suuritöisempi kuin osasin arvata, ja asiaa hankaloitti lisäksi lahjan saajan jatkuva läsnäolo.. :D Kaikki lahjat valmistuivat kuitenkin juuri ajallaan, eli tyypilliseen tapaan edellisenä päivänä (tai yönä).

Ensi joulun tavoitteeksi asetan itse tehtyjen lahjojen osuuden kasvattamisen ja niiden tekemisen ajoissa ;) 
Documents41
Myös omista valokuvista on nykyään ihan älyttömän helppo tehdä persoonallisia lahjoja. Olen jo monena vuotena tilannut Ifolorilta vaarilleni kalenterin, jossa on itse ottamiani kuvia hänen omista hevosistaan. Kyseinen lahja on ollut vuosi toisensa jälkeen yhtä mieluisa. Tänä jouluna muistin myös äitiäni kuvalahjalla, kun teetin pienen canvas-taulun tästä valokuvasta...
IMG_2116 (1)
...ja äidillä tuli ihan kirjaimellisesti tippa linssiin paketin avattuaan.

Muita mielestäni onnistuneita lahjoja olivat esimerkiksi kummitytölle löytämäni supersöpö ja pehmeä kylpytakki, veljelle ostamani kaulahuivi, ruuanlaittoa rakastavalle isälleni annettu italialainen maustemylly ja laadukas sitruunaoliiviöljy, Tonin vanhemmille ostetut Pentikin tabletit sekä raakaruokaa rakastavalle sedälleni ja hänen vaimolleen annettu keittokirja. Tällaisia saajan mukaan mietittyjä lahjoja on ihana antaa : )

Sitten niihin muiden antamiin lahjoihin, jotka ylittivät kyllä reilusti kaikki odotukseni..
Täydet pisteet menevät ehdottomasti Tonille, joka onnistui lyömään mut niin ällikällä, etten lahjapaketin avattuani tiennyt miten päin olla. Papereista paljastui nimittäin aivan älyttömän ihana DKNY:n musta nahkalompakko, joka on niin mun näköinen kuin vain olla voi. Eikä siinä vielä kaikki, vaan toi hölmö oli ostanut lisäksi Chanelin irtopuuterin, jota olin jo pidempään kuolannut raaskimatta ostaa sitä itse.. Kiitos vielä rakas, oot paras. <3 
IMG_6342 IMG_6372
Sukulaisilta sain myös kaikkea ihanaa ja ennen kaikkea hyödyllistä! Olin ihan huomaamattani "toivonut" Iittalan Taika-kulhoja ja Kivi-tuikkuja, sillä äitini muisti mun joskus höpöttäneen molemmista. Kulhot olivat vaariltani ja hänen avovaimoltaan, ja tuikkukupeista punainen (Karpalo) äidiltä ja siniharmaa (Sade) puolestaan mummilta. 
Q%oY267JSlq7t51c4dk6jA
Mummi oli innostunut ostamaan mulle vielä lisäksi kaksi ihanan isoa ja pehmeää Pentikin froteepyyhettä, joista toinen on luonnonvalkoinen ja toinen tummansininen. Otettiin ne itse asiassa heti ensimmäisen pesun jälkeen Tonin kanssa käyttöön, ja hyviä ovat olleet!

Yllä vasemmanpuoleisessa kuvassa komeilevat viinilasit ovat ystävältäni Annilta -kerrassaan osuva lahja taas kerran ;)

Tonin vanhemmilta sain ihan super hienon valkoisen leipälaatikon, jonka sisältä löytyivät nuo ylhäällä kuvassa näkyvät valkoinen ja punainen patalappu yhdessä veitsenteroittimen ja tölkinavaajan kanssa. Eipähän tarvii enää lainailla Tonin porukoiden veitsenterotinta tai tuskailla tomaattisosepurkkien kanssa.. :D Myös uuden leipälaatikon perään olin haikaillut jo pitkään, sillä edellinen metallihirvitys ei millään istunut meidän keittiön sisustukseen ja siitä oli kaiken kukkuraksi irronnut kahva jo joskus aikapäiviä sitten. 
IMG_6645 (2)
Äitini on myös innostunut neulomisesta ja sainkin häneltä maailman kauneimman kaulahuivin, jonka värit sopivat mun tyyliin kuin nenä päähän. <3
Documents53
Tuo yllä näkyvä Nealta saatu musta lyhty koristaa tälläkin hetkellä parvekettamme.

Veljeltäni sain kameraani uuden 32GB:n muistikortin, kun vanha 16GB:n ei tuntunut enää riittävän. Tämä lahja tuli siis todellakin tarpeeseen. Iskältä ja hänen avovaimoltaan sain puolestaan neljä Iittalan viinilasia ja hauskat pallokuvioiset Happy Socksit! Setäni perhe oli myös hyödyntänyt Ifoloria tilaamalla sekä mulle että veljelleni omat ihanat kuvataulut kummilapsistamme/serkuistamme <3

Viimeisenä -muttei suinkaan vähäisimpänä- on vielä pakko mainita työkaveriltani Paulalta saatu itsetehty suklaa ihanassa lasipurkissa. Oli muuten ihan törkeen hyvää ;--) 
IMG_5881
Olen ihan älyttömän kiitollinen joka ikisestä saamastani lahjasta -lämmin virtuaalihalaus kaikille jotka muistivat minua tänä jouluna. 

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Oh, What a Year It Was...

Vuosi 2015 oli mulle jollain tavalla ihan älyttömän spesiaali, vaikkei varsinaisesti mitään mullistavaa tapahtunutkaan. Omistin melkein puolet koko vuodesta pääsykokeeseen päntäten, ja aloitin saman urakan taas syyskuussa alusta. Se aika tammikuun ja toukokuun välissä jotenkin lipui sormien välistä, vaikkei mun elämässä tuntunut tapahtuvan juuri mitään kirjaston ja lukemisen ulkopuolella. Nyt osaan jo muistella lämmöllä tuota aikaa, vaikka silloin turhautuneisuus ja stressi olivatkin osa mun arkipäivää.

Tein myös vuoden aikana pienin askelin joitakin merkittäviksi osoittautuneita muutoksia ruokavaliooni ja elämäntapoihini ylipäänsä. Varsinkin syksyn aikana tuli tehtyä monia fiksuja valintoja, joista päällimmäisenä tulee mieleen maito- ja viljatuotteiden karsiminen jokapäiväisestä ruokavaliosta sekä kasvisten määrän lisääminen moninkertaisesti.

En olisi ehkä vielä puoli vuotta sitten voinut kuvitellakaan eläväni ilman ruisleipää ja maitorahkaa, mutta nyt tuntuisi hullulta ottaa niitä takaisin ruokavaliooni. Olo on ollut rutkasti kevyempi ja ennen jokapäiväinen turvotus ja mahan kipristely on tipo tiessään. En kuitenkaan ole ruuan suhteen lainkaan ehdoton, vaan syön edelleen (täysjyvä)pastaa aina kun siltä tuntuu, teen aamulatteni tavalliseen (laktoosittomaan) maitoon ja herkuttelen aika ajoin muullakin kuin raakasuklaalla. Mulle tää on ollut tosi toimiva ratkaisu, mutten tietenkään oleta että se sopisi kaikille.

Vuosi 2015 oli taas yksi henkisen kasvun vuosi. Näin jälkikäteen ajateltuna tajusin, että vasta viime vuonna rakastuin omaan elämääni juuri sellaisena kuin se on, enkä ole enää vellonut riittämättömyyden tunteessa tai halunnut jatkuvasti jotain enemmän. Ymmärsin, että näin on just hyvä. Opin samalla arvostamaan itseäni entistä enemmän, mistä suurin kiitos kuuluu ehdottomasti Tonille. En voisi iki maailmassa toivoa rinnalleni parempaa ihmistä jakamaan niin arkisia iloja kuin suurempiakin suruja.

Juuri päättyneeseen vuoteen mahtui niin paljon ihania muistoja, että päätin koota parhaat palat tähän postaukseen. Näitä kuvia selaillessa mut valtasi jotenkin niin onnellinen ja lämmin fiilis, etten voi muuta kuin hymyillä ja olla kiitollinen näistä hetkistä. On se elämä vaan aika ihanaa. 

Heti vuoden alussa, 6. helmikuuta, täytin pyöreät 20 vuotta ja sain viettää synttäreitäni parhaassa mahdollisessa seurassa. (Tuon maailman herkullisimman juustokakun ohje löytyy muuten täältä.)
Documents46

Maaliskuussa lähdimme Tonin ja hänen perheensä kanssa minilomalle Tahkolle. Muistan vieläkin, miten hyvää tää irtiotto teki keskellä loputtomalta tuntuvaa luku-urakkaa.. Kollaasit43

Kevään aikana ei paljon muuta ehtinyt tapahtua, mutta ehdottomasti vuoden suurimman helpotuksen tunteen koin toukokuussa pääsykokeiden jälkeen. Sitä päivää taas odotellessa.. :D
Documents48

Vuoden kohokohtaa ei tarvinnut kauaa pähkäillä; meidän lomareissu vei ihan ylivoimaisesti voiton. Santorini teki meihin lähtemättömän vaikutuksen kauniine kylineen, hienoine nähtävyyksineen ja hauskoine aktiviteetteineen. Ihanin reissu ikinä. 
Documents45

Pian loman jälkeen pääsimme nauttimaan juhannustunnelmista mökillemme Vihtijärvelle. 
IMG_0823

Kesäkuussa tuli nähtyä paljon kavereita ja heinäkuussa vietin ehkä koko kesän hulvattomimman viikonlopun mahtavalla porukalla Annin mökillä.
Kollaasit45

Ainiin, käytiinhän me heinäkuussa Tonin kanssa myös Lintsillä! Ja stadikalla.. Ah, niin paljon kivoja kesämuistoja : ) Documents49

Elokuussa juhlistimme Tonin kanssa toista vuosipäiväämme hemmottelumerkeissä Långvikissä.  Kollaasit46

Meidän Korkeasaari-päivä oli myös erittäin onnistunut ja mieleenpainuva kokemus :D 
IMG_1661

Viikonloppuvisiitti kauniiseen Porvooseen Sissin luokse kuuluu myös kesän hauskimpiin muistoihin. 
IMG_6795 (1)

Siinäpä ne kesän parhaat palat jo olivatkin.
Syksystä jäi sen sijaan ehkä päällimmäisenä mieleen harvinaisen kauniit säät ja aivan ihana ruska. 
IMG_6791

Lokakuussa reissasin ensimmäistä kertaa Annin luokse Jyväskylään, missä vietettiin ihan hervottoman hauska viikonloppu. 
Documents50

Käytiin myös Tonin kanssa ihastelemassa Linnanmäen valokarnevaalien upeaa loistoa...
IMG_6080 (1)

...ja aiemmin samana päivänä tuli kierreltyä Sissin kanssa tuntikaupalla I love me -messuilla
IMG_6123 (1)

Syksyn kohokohtiin lukeutuvat myös vierailu Kroatian suurlähettilään residenssissä sekä samalle viikolle ajoittunut oopperailta. Tällaista kulttuuriannosta tulee harvemmin nautittua, varsinkaan näin lyhyen ajan sisällä :D 
IMG_3772

Marraskuista risteilyämmekin tulee muisteltua ihan hyvällä näin jälkikäteen, vaikkei se kaikista rentouttavin reissu ehkä ollutkaan.. 
Kollaasit44

Joulukuuhun mahtuikin sitten jos jonkinlaista rientoa, mutta toisaalta myös paljon rentoa sohvalla löhöilyä. 

Firman pikkujoulut country-teemoineen olivat mitä onnistuneimmat ja ikimuistoisimmat. (Tähän väliin voisin myös mainita, että mulla on maailman paras työpaikka ja maailmaan parhaat työkaverit. <3)
Documents51

Joulukuun 16. päivä tein valokuvauksen kannalta ehkä vuoden parhaan päätöksen (sen lisäksi, että päivitin runkoni parempaan jo keväällä). En ole asiasta vielä täällä hehkuttanut, mutta menin ja ostin aivan ihanan -käytetyn, mutta uudenveroisen- Sigma 17-50mm f/2.8 linssin !! Rakastuin siihen heti ensimmäisellä kokeilulla, enkä ole katunut sen ostoa sekuntiakaan. Tässä pari ensimmäistä otosta, jotka tuli räpsittyä heti Rajalalta ulos kävellessä.
IMG_5438 (1) Documents52

Joulukuun yhdestä ihanimmasta päivästä kerroinkin jo aiemmassa postauksessa tarkemmin, mutta mainittakoon se vielä tässäkin kohtaa ; ) Mulla on ihan parhaat kamut. IMG_5792

Vuoden viimeisen kuun kohokohdaksi on tietysti pakko sanoa itse joulu, joka oli niin rentouttava kuin suinkin mahdollista. 
Kollaasit36

2015 asetti riman melkosen korkealle, mutta uskon että 2016 voisi kavuta jopa senkin yli ;) Edessä on taas isoja haasteita, jotka aion tällä kertaa ottaa avosylin vastaan ja rutistaa niitä niin kovaa, että niistä jää vain pieni kikkare jäljelle. Aion toteuttaa unelmiani ja haaveilla vähän lisää.

En malta odottaa, mitä tämä vuosi tuo tullessaan, mutta mulla on semmonen kutina että siitä tulee kaiken kaikkiaan mahtava. Otetaanhan ilo irti joka hetkestä, jookos.