perjantai 29. heinäkuuta 2016

Holiday Highlights

Mulla ei ees riitä sanat kertomaan, kuinka ihana loma meillä oli Tonin kanssa Sisiliassa. Tää reissu oli ihan täydellinen yhdistelmä rentoa rannalla löhöilyä, aktiivilomailua ja ihanasta kulttuurista nauttimista. Taorminan kylä oli sanoinkuvaamattoman kaunis ja meidän Airbnb-kämppä osottautui ihan loistovalinnaksi. Kaiken kaikkiaan meidän loma oli niin onnistunut, että voisin koska tahansa palata ajassa taaksepäin ja jäädä sinne pidemmäksikin aikaa.

Matkan aikana kerty ainakin miljoona kuvaa jotka haluaisin täälläkin jakaa, mutta tässä toistaiseksi vaan sekalainen kokoelma reissukuvia. Toivottavasti näistä välittyy sinne ruudun toiselle puolelle edes ihan pikkiriikkisen rentoa lomatunnelmaa. Musta on ainakin ihana hetkeksi vaan uppoutua näihin kuviin kaiken tän kiireen keskellä.

Jotenkin kuvittelin, että opiskelupaikan saamisesta seuraisi autuas onnellisuus ja syvä helpotus, ja niinhän siitä ainakin pariksi päiväksi seurasi. Sitten alkoikin jo hullu asunnonmetsästys ja kymmenien muiden asioiden hoitaminen. Lisäksi pitäis töissä käydä ja ehtiä nähdä kaikkia kavereita, joten kalenteri ei ainakaan ammota tyhjyyttään. Nyt alkaa onneksi pikku hiljaa asiat järjestyä, niin eiköhän tää meno tästä jossain vaiheessa vähän rauhotu.

Ihanaa viikonloppua kaikille!  

P.s. Enää kuukausi koulun alkuun, iiik!

IMG_2456 IMG_1845 IMG_2809 IMG_2671 IMG_1698 Documents55 IMG_3082 IMG_1926 (1)IMG_3494 IMG_2173 IMG_1998 IMG_1527 IMG_1786 IMG_2897 IMG_1526 IMG_3637 IMG_3749 (1) IMG_2946 IMG_2860 IMG_1784 IMG_2353

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

A Dream Come True

Viime viikon perjantaiaamuna istuttiin Tonin kanssa sängyn laidalla meidän iki-ihanassa Taorminan kämpässä. Päässä ei pyörinyt ainuttakaan järkevää ajatusta, mutta niidenkin edestä mitä sekalaisimpia tunteita. Kirjauduin opintopolun sivuille pankkitunnuksillani, ja hetkeä myöhemmin valinnan tulos ilmestyi puhelimen näytölle. Jäin hetkeksi vain tuijottamaan suu auki, samalla kun Toni rutisti musta ilmat pihalle ja hihkui innoissaan mun vieressä sängyllä: "Kulta, susta tulee eläinlääkäri!". Itkun ja naurun sekainen hysteria sai alkunsa, kun tieto vihdoin iskeytyi omaankin tajuntaani. Enkä oo ehkä ikinä eläissäni ollut yhtä onnellinen ja helpottunut.

Oon jo päiväkoti-ikäisenä höpissyt, että musta tulee isona eläinlääkäri. Tein tuolloin säännöllisiä "eläinlääkärin tarkastuksia" pehmo-berninpaimenkoiralleni Napelle ja kirjasin toimenpiteet ylös pieneen vihkoon. Ala-asteella luin eläinlääkäriaiheista lastenkirjasarjaa "7 tassua ja Penny" ja yläasteella kirjoitin esseitä muun muassa eläinten oikeuksista. 16-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa kesätöissä eläinlääkäriasemalla ja heräsin kuukauden jokaisena päivänä intoa puhkuen töihin. 18-vuotiaana pääsin kuin ihmeen kaupalla unelmieni työpaikkaan eläinlääkäriasema Mevetin kassalle asiakaspalvelutehtäviin. Siellä olen päässyt nyt lähes kolmen vuoden ajan seuraamaan tulevaa ammattiani hyvinkin läheltä, ja kiinnostus alaa kohtaan on senkun kasvanut.

Pikkutyttöjen unelmat ovat kuitenkin usein vain unelmia, eikä varmaan moni olisi munkaan kohdalla uskonut, että tää ajatus kantaisi loppuun asti. Usein mieli muuttuu viimeistään siinä kohtaa, kun tajuaa ettei sisäänpääsy ole mikään helppo nakki. Opiskelun tärkeys oli kuitenkin iskostettu mun päähän jo hyvissä ajoin, ja panostin kouluun heti ala-asteesta lähtien. Yläasteella fysiikka, kemia ja biologia veivät ison osan ajastani, koska tiesin että niitä tulee tarvitsemaan. Lukiossa kävin luonnollisesti pitkän kemman ja bilsan (ja matikan, vaikkei sitä mihinkään olisi tarvinnut), mutta fyssasta sain käytyä vain viisi kaikista kahdeksasta kurssista.

Kirjoitin sekä kemiasta että bilsasta E:t, mutta ylppäreiden jälkeen oli niin sanotusti veto veks, enkä jaksanut samana keväänä lukea eläinlääkiksen pääsykokeeseen. Seuraavana vuonna aloitin luku-urakan tammikuussa, mutta hyvinkin äkkiä tajusin ettei aika tulisi riittämään. En kuitenkaan luovuttanut, vaan paahdoin hulluna koko kevään ja yritin parin viimeisen kuukauden aikana opiskella koko fysiikan pitkän oppimäärän alusta loppuun. Näin jälkikäteen ajateltuna koko urakka  oli pahasti kesken koepäivän koittaessa, mutta kyllähän sitä kannatti käydä kokeilemassa. Samalla tajusin, kuinka paljon enemmän multa oikeasti vaaditaan.

Aloin jo viime kesänä selata eri valmennuskursseja ja päätin hyvinkin nopeasti, että menisin Valmennuskeskuksen syyskuun kurssille. Sain rahat kasaan sukulaisten avustuksella ja pääsin aloittamaan täysin uudenlaisen valmistautumisen pääsykokeeseen -hyvissä ajoin vieläpä. Kurssilta sain ihan mahtavia kavereita, joiden kanssa opiskeltiin yhdessä. En tiedä olisinko nyt tässä tilanteessa ilman meidän lukupiiriä. Ainakin se on varmaa, että ilman valmennuskurssia haaveilisin edelleen paikasta Helsingin eläinlääkiksessä. Kaikkihan eivät suinkaan valmennuskurssia tarvitse, mutta mulle se oli just oikea ratkaisu.

Nyt oon reilu viikon ajan yrittänyt sulatella sitä tosiasiaa, että syksyllä se unelma-alan opiskelu vihdoin alkaa. Olo on edelleen aika epätodellinen. Tää on ollut mun isoin unelma niin kauan kuin jaksan muistaa, ja nyt saan oikeesti alkaa elämään sitä unelmaa. Tässä kohtaa on pakko kiittää kaikkia, jotka on uskonu muhun ja jaksanu kannustaa mua tän matkan varrella. Perhe, Toni, sukulaiset, ystävät, työkaverit; ootte korvaamattomia  Nyt en kai voi kuin olla ylpeä itsestäni ja koittaa pysyä pöksyissäni seuraavat puolitoista kuukautta ennen koulun alkua.


Oon niin onnellinen. 

IMG_0075

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mökkilaiffii

Puutöitä, saunomista, hyvää ruokaa, nurmikon leikkuuta, valokuvausta, päiväunia, hyttysiä, raparperipiirakkaa, rentoa yhdessäoloa, sadetta, aurinkoa ja kaikkea siltä väliltä.

Niistä oli meidän mökkiviikonloppu tehty.

IMG_1193 Documents54 IMG_1345 IMG_1234 IMG_1282 IMG_1296 IMG_1270 IMG_1249 IMG_1202 jEnavmxpTweCzVZLVRqowA IMG_1369 IMG_1231 IMG_1238 IMG_1366 IMG_1310 IMG_1314 IMG_1330 IMG_1375 IMG_1388 IMG_1378

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Juhlatunnelmia

Toka päivä saikulla, ja oon jo ihan läpeeni kypsä tähän kotona makoiluun. Turhauttaa kun ei voi/jaksa tehdä mitään hyödyllistä ja kaiken lisäks ulkona paisto koko päivän aurinko täydeltä terältä. Oon kyllä jo pitkään manannut, että enhän mä oo ikinä kipeenä, joten kai tän piti jossain vaiheessa osua omalle kohdallekin. Viime sairastelusta on tosiaan melkein kaks vuotta aikaa, ja sillonkin muistan sairastaneeni sopivasti viikonloppuna, kuten kunnon työntekijän kuuluu.. :'D Onneks tää on vaan pientä flunssaa ja tänään on jo vähän parempi fiilis, niin voin palata huomenna töihin -jipii!

Tämmösenä nuhjuisena nuhanenänä onkin kiva palata toissa viikonlopun juhlameininkeihin. Olin lauantaina ensin kuvaushommissa Sissin ylppäreissä Porvoossa (kuvia Sissin omassa blogissa), ja illalla pistäydyin vielä Tonin kaverin Okon juhlissa. Sielläkin räpsin pojista muutamat kuvat, ja Tommi sai meistäkin pari ihan kelpo otosta :--) Myös Sissi ehti ottaa musta pari kuvaa Porvoon idyllisissä maisemissa.

Molemmat juhlat olivat kerrassaan onnistuneet, mutta olin autolla liikenteessä, joten skumpat menivät tällä kertaa parempiin suihin. Oon vissiin muutenkin tulossa vanhaksi, kun ei toi baariin lähteminen enää juuri houkuta.. :D

Documents53 IMG_0218 IMG_0216 (1) Documents53 IMG_0396 IMG_0607 IMG_0750 IMG_0758

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)