Oh, What a Year It Was...

Vuosi 2015 oli mulle jollain tavalla ihan älyttömän spesiaali, vaikkei varsinaisesti mitään mullistavaa tapahtunutkaan. Omistin melkein puolet koko vuodesta pääsykokeeseen päntäten, ja aloitin saman urakan taas syyskuussa alusta. Se aika tammikuun ja toukokuun välissä jotenkin lipui sormien välistä, vaikkei mun elämässä tuntunut tapahtuvan juuri mitään kirjaston ja lukemisen ulkopuolella. Nyt osaan jo muistella lämmöllä tuota aikaa, vaikka silloin turhautuneisuus ja stressi olivatkin osa mun arkipäivää.

Tein myös vuoden aikana pienin askelin joitakin merkittäviksi osoittautuneita muutoksia ruokavaliooni ja elämäntapoihini ylipäänsä. Varsinkin syksyn aikana tuli tehtyä monia fiksuja valintoja, joista päällimmäisenä tulee mieleen maito- ja viljatuotteiden karsiminen jokapäiväisestä ruokavaliosta sekä kasvisten määrän lisääminen moninkertaisesti.

En olisi ehkä vielä puoli vuotta sitten voinut kuvitellakaan eläväni ilman ruisleipää ja maitorahkaa, mutta nyt tuntuisi hullulta ottaa niitä takaisin ruokavaliooni. Olo on ollut rutkasti kevyempi ja ennen jokapäiväinen turvotus ja mahan kipristely on tipo tiessään. En kuitenkaan ole ruuan suhteen lainkaan ehdoton, vaan syön edelleen (täysjyvä)pastaa aina kun siltä tuntuu, teen aamulatteni tavalliseen (laktoosittomaan) maitoon ja herkuttelen aika ajoin muullakin kuin raakasuklaalla. Mulle tää on ollut tosi toimiva ratkaisu, mutten tietenkään oleta että se sopisi kaikille.

Vuosi 2015 oli taas yksi henkisen kasvun vuosi. Näin jälkikäteen ajateltuna tajusin, että vasta viime vuonna rakastuin omaan elämääni juuri sellaisena kuin se on, enkä ole enää vellonut riittämättömyyden tunteessa tai halunnut jatkuvasti jotain enemmän. Ymmärsin, että näin on just hyvä. Opin samalla arvostamaan itseäni entistä enemmän, mistä suurin kiitos kuuluu ehdottomasti Tonille. En voisi iki maailmassa toivoa rinnalleni parempaa ihmistä jakamaan niin arkisia iloja kuin suurempiakin suruja.

Juuri päättyneeseen vuoteen mahtui niin paljon ihania muistoja, että päätin koota parhaat palat tähän postaukseen. Näitä kuvia selaillessa mut valtasi jotenkin niin onnellinen ja lämmin fiilis, etten voi muuta kuin hymyillä ja olla kiitollinen näistä hetkistä. On se elämä vaan aika ihanaa. ♥

Heti vuoden alussa, 6. helmikuuta, täytin pyöreät 20 vuotta ja sain viettää synttäreitäni parhaassa mahdollisessa seurassa. (Tuon maailman herkullisimman juustokakun ohje löytyy muuten täältä.)

Maaliskuussa lähdimme Tonin ja hänen perheensä kanssa minilomalle Tahkolle. Muistan vieläkin, miten hyvää tää irtiotto teki keskellä loputtomalta tuntuvaa luku-urakkaa..

Kevään aikana ei paljon muuta ehtinyt tapahtua, mutta ehdottomasti vuoden suurimman helpotuksen tunteen koin toukokuussa pääsykokeiden jälkeen. Sitä päivää taas odotellessa.. :D

Vuoden kohokohtaa ei tarvinnut kauaa pähkäillä; meidän lomareissu vei ihan ylivoimaisesti voiton. ♥ Santorini teki meihin lähtemättömän vaikutuksen kauniine kylineen, hienoine nähtävyyksineen ja hauskoine aktiviteetteineen. Ihanin reissu ikinä. 

Pian loman jälkeen pääsimme nauttimaan juhannustunnelmista mökillemme Vihtijärvelle. 

Kesäkuussa tuli nähtyä paljon kavereita ja heinäkuussa vietin ehkä koko kesän hulvattomimman viikonlopun mahtavalla porukalla Annin mökillä.

Ainiin, käytiinhän me heinäkuussa Tonin kanssa myös Lintsillä! Ja stadikalla.. Ah, niin paljon kivoja kesämuistoja : )

Elokuussa juhlistimme Tonin kanssa toista vuosipäiväämme hemmottelumerkeissä Långvikissä. ♥

Meidän Korkeasaari-päivä oli myös erittäin onnistunut ja mieleenpainuva kokemus :D 

Viikonloppuvisiitti kauniiseen Porvooseen Sissin luokse kuuluu myös kesän hauskimpiin muistoihin. 

Siinäpä ne kesän parhaat palat jo olivatkin.
Syksystä jäi sen sijaan ehkä päällimmäisenä mieleen harvinaisen kauniit säät ja aivan ihana ruska. 

Lokakuussa reissasin ensimmäistä kertaa Annin luokse Jyväskylään, missä vietettiin ihan hervottoman hauska viikonloppu. 

Käytiin myös Tonin kanssa ihastelemassa Linnanmäen valokarnevaalien upeaa loistoa...

...ja aiemmin samana päivänä tuli kierreltyä Sissin kanssa tuntikaupalla I love me -messuilla. 

Syksyn kohokohtiin lukeutuvat myös vierailu Kroatian suurlähettilään residenssissä sekä samalle viikolle ajoittunut oopperailta. Tällaista kulttuuriannosta tulee harvemmin nautittua, varsinkaan näin lyhyen ajan sisällä :D 

Marraskuista risteilyämmekin tulee muisteltua ihan hyvällä näin jälkikäteen, vaikkei se kaikista rentouttavin reissu ehkä ollutkaan.. 

Joulukuuhun mahtuikin sitten jos jonkinlaista rientoa, mutta toisaalta myös paljon rentoa sohvalla löhöilyä. 

Firman pikkujoulut country-teemoineen olivat mitä onnistuneimmat ja ikimuistoisimmat. (Tähän väliin voisin myös mainita, että mulla on maailman paras työpaikka ja maailmaan parhaat työkaverit. <3)

Joulukuun 16. päivä tein valokuvauksen kannalta ehkä vuoden parhaan päätöksen (sen lisäksi, että päivitin runkoni parempaan jo keväällä). En ole asiasta vielä täällä hehkuttanut, mutta menin ja ostin aivan ihanan -käytetyn, mutta uudenveroisen- Sigma 17-50mm f/2.8 linssin !! Rakastuin siihen heti ensimmäisellä kokeilulla, enkä ole katunut sen ostoa sekuntiakaan. Tässä pari ensimmäistä otosta, jotka tuli räpsittyä heti Rajalalta ulos kävellessä.


Joulukuun yhdestä ihanimmasta päivästä kerroinkin jo aiemmassa postauksessa tarkemmin, mutta mainittakoon se vielä tässäkin kohtaa ; ) Mulla on ihan parhaat kamut. ♥

Vuoden viimeisen kuun kohokohdaksi on tietysti pakko sanoa itse joulu, joka oli niin rentouttava kuin suinkin mahdollista. 

2015 asetti riman melkosen korkealle, mutta uskon että 2016 voisi kavuta jopa senkin yli ;) Edessä on taas isoja haasteita, jotka aion tällä kertaa ottaa avosylin vastaan ja rutistaa niitä niin kovaa, että niistä jää vain pieni kikkare jäljelle. Aion toteuttaa unelmiani ja haaveilla vähän lisää.

En malta odottaa, mitä tämä vuosi tuo tullessaan, mutta mulla on semmonen kutina että siitä tulee kaiken kaikkiaan mahtava. Otetaanhan ilo irti joka hetkestä, jookos. ♥