Nyt se syksy sitten tuli. Eikä ainoastaan sään puolesta, vaan monella muullakin tapaa. Tänä vuonna syksy tuo nimittäin tullessaan paljon muutoksia, joita en ole vielä onnistunut täysin sisäistämään..
Ensinnäkin; kaksi mun pitkäaikaisimmista ja rakkaimmista ystävistä lähtee opiskelupaikan perässä maailmalle (lue: pois Haukilahdesta) enkä tiedä miten tuun selviimään ilman niitä. Ollaan kaikki kolme asuttu ala- ja yläasteajoista asti puolen kilsan säteellä toisistamme, ja varsinkin yläasteen jälkeen nää kaks hönöä on ollu valtavan iso osa mun elämää.
Vielä muutama viikko sitten Anni tuli mun luokse keskellä viikkoa ex tempore yökylään ja me kakskymppiset kikatettiin yötä myöten ihan yhtä hysteerisesti kuin joskus monta vuotta sitten. Meillä on myös ollut tapana istuskella tunteja milloin missäkin (eli yleensä joko La Torrefazionessa tai Haukilahden paviljongissa) kahvikuppien äärellä jauhaen kaikesta elämääkin tärkeämmästä. En varmasti tunne ainuttakaan ihmistä yhtä läpikotaisin kuin tätä neitokaista ja mulla tulee ihan järisyttävä ikävä kaikkia meidän yhteisiä sekoiluja.
Luojan kiitos Anni ei muuta Jyväskylää kauemmaksi, sillä mulla on ihan tarpeeksi sulattelemista siinä että Blondi lähtee puolestaan parin viikon päästä Englantiin asti opiskelemaan. Blondi (aka Emilia) oli lukion kakkosella vajaa vuoden vaihdossa Walesissa ja selvittiin siitä suhteellisen hyvin, mutta tää tuntuu jollain tavalla pelottavammalta, vaikka samaan aikaan oon äärettömän innoissani Blondin puolesta. Tottakai se tulee ainakin jouluisin ja kesäisin takas Suomeen, mutta apua. Koko muun ajan se on niin kamalan kaukana.. Voidaanhan me aina Skypettää ja onneksi on Whatsappit sun muut, mutta eihän se silti oo sama asia kuin kokkailla yhdessä täytettyjä paprikoita tai katsoa Disney-leffoja syöden koko paketti Aino-suklaajäätelöä puoliksi.
Ollaan jaettu ja koettu näiden tyttöjen kanssa niin paljon, että tuntuu mahdottomalta ajatella ettei ne kohta enää asukaan melkein naapurissa eikä pystytä nähdä koska tahansa hetken mielijohteesta. Mutta kuten aina, on tässäkin asiassa puolensa. Mulla on esimerkiksi äärimmäisen hyvä syy matkustaa Englantiin ja voin tehdä viikonloppureissuja Jyväskylään Annin luokse. Kyllä kai siihen tottuu, mutta mulla on jo valmiiksi ikävä ♥
Ainiin, se toinen asia; mulla alkaa 21.9. valmennuskurssi, joka jatkuu ihan toukokuun pääsykokeeseen asti. En malta odottaa kurssin alkamista, koska jostain syystä mulla on nyt hirveä vimma lukea ja ennen kaikkea oppia, vaikka edellisistä pääsykokeista on kulunut vasta reilu kolme kuukautta. Valmennuskurssi tulee varmasti vaikuttamaan mun töihin ja arkeen noin ylipäänsä, mutta siitä tarkemmin sitten lähempänä.
Tässä vielä muutama kuva reilu viikon takaisista Annin läksiäisistä. Have a nice day!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti