Update

Hirvittää.

Viime postauksesta on melkein viis kuukautta aikaa. En itsekään oikein tiedä, miten mun epäsäännölliselle rustailulle tulikin yhtäkkiä täys stoppi. En tosissani harkinnut tän blogin lopettamista tai vastaavaa, mutta jostain syystä lykkäsin kirjottamista aina vaan eteenpäin.

Tietysti mitä kauemmin pitkitin seuraavan blogitekstin kirjottamista, sitä enemmän ehti tapahtua ja sitä suuremmalta urakalta se alkoi tuntua. Kuulostaa huonolta tekosyyltä, mutta kesällä vaan tuntui ettei aika riittänyt töiden ja kavereiden näkemisen ohella tälle blogille. Jälkeen päin ajateltuna olis tietty ollut helpompi kirjotella aina silloin tällöin joku lyhyempi postaus, mielummin kuin kasata koko kesän (ja syksyn) tapahtumat yhteen pitkään jonoon, jota on jälkikäteen mahdoton tiivistää lukijaystävälliseen muotoon.

Joten tässä sitä nyt ollaan. En enää tiedä mistä pitäis aloittaa. Turhauttaa oma aikaansaamattomuus ja se, että mulla olis heinäkuulta asti läjäpäin kuvia ja tapahtumia, joista olisin halunnut kertoa, mutta oon monta kuukautta myöhässä. Olisi sitä paitsi ihan järjetöntä päivittää tänne kaikki mitä tässä vajaassa puolessa vuodessa on ehtinyt tapahtua...

Kaiken tän lisäks oon melkosen kyllästynyt tän blogin ulkoasuun, mutten koe olevani tarpeeksi luova ja osaava tekemään siitä täysin itseni näköistä ja samalla lukijoiden silmää miellyttävää. Someone help me!

Nyt kun oon näinkin pitkälle päässyt, niin voisin kertoa mitä mulle tällä hetkellä kuuluu.

Oon edelleen töissä siellä samaisella eläinlääkäriasemalla, missä kesälläkin. Teen nyt neljää päivää viikossa, maanantaista torstaihin. Oon yrittänyt siinä sivussa lueskella bilsaa kevään pääsykokeita ajatellen, mutta lukutahti on melkosen hidas vielä toistaiseksi. Tammikuussa vaihtuukin sitten suurin osa työpävistä kirjastossa pänttäämiseen.

Sitä ennen ehdin kuitenkin vielä vähän reissailla. Lähden nimittäin vajaa kahden viikon päästä (!!) Espanjaan jouluksi. Lähtö on siis 15. päivä ja Suomeen palailen 26.12. Vietän ensimmäistä kertaa joulua ulkomailla, ja vaikka rakastankin meidän perheen jouluperinteitä, niin on jollain tavalla piristävää kokeilla välillä jotain ihan muuta.

Ehdittiinkin jo ystäväiseni Blondin kanssa vähän fiilistellä joulua, kun väsättiin vuoden ensimmäiset joulutortut ja siemailtiin kuppi tolkulla glögiä joululaulujen soidessa taustalla. Niin kliseistä, mutta niin ihanaa.

Ryhdistäydyin tällä viikolla tän blogin ohella yhden toisenkin asian suhteen; kävin kampaajalla! Viime käynnistä on tosiaan aika lailla tasan vuosi ehtinyt hurahtaa, niin olihan jo aikakin. Sanoin kampaajalle, että nyt saa napsasta ihan reippaalla kädellä lyhyemmäksi, kun latvat rupes jo pikku hiljaa kutittelemaan alaselässä asti. Niinhän sitä sit lähtikin semmoset 10-15cm, enkä edes pahasti panikoinut! Nyt nää on taas ihanan terveen tuntuset, ja voin huoletta antaa niiden taas kasvaa muutaman sentin. Tai kymmenen.

Viime viikonloppuna vietettiin Tonin 20-vuotis synttäreitä ensin perjantaina vähän railakkaammin ja lauantaina sitten aavistuksen hillitymmin. Toni kutsu perjantai-iltana kavereitaan kylään, ja mä puolestani -kuten kunnon emännän kuuluukin- leivoin sille kakun ja väkersin vähän mokkapaloja siihen kylkeen. Ilta eteni varsin mukavissa merkeissä Sangriaa -tai kuka mitäkin- siemaillen, ja keskiyön hujakoilla osa porukasta suuntasi vakaat askeleensa kohti Namua. Tästä eteenpäin on vähän epämääräisempiä muistikuvia, mutta sen verran täytyy sanoa, että eipä oo taas vähään aikaan ihan näin hauskaa ollut! (Ei muuten aavistustakaan mistä noi lasit on peräsin, mutta päheet on.)

Launtaiaamuna olo oli just sellanen kuin kuuluukin. Saatiin siitä huolimatta iltapäivän aikana koottua ittemme, ja lähdettiin kohti Helsingin Torni-hotellia. Olin varannut sieltä meille huoneen yhdeksi yöksi, mikä oli siis mun varsinainen synttärilahja Tonille. Sain ihme kyllä pidettyä mun suunnitelmat salassa ihan viimeseen asti, niin kaikki tuli Tonille ihan täytenä yllätyksenä. Kävästiin tässä vaiheessa vaan ihan pikasesti huoneessa, kun piti jo kiirehtiä seuraavaan osoitteeseen.

Olin sopinut Tonin äidin kanssa, että nähdään Lasipalatsissa viideltä ja syödään siellä synttäri-illallinen yhdessä. Otettiin alkuruuaksi maailman ihaninta lohikeittoa (suosittelen!), pääruuaksi poronkäristystä ja vielä jälkkärit päälle, minkä jälkeen oltiin niin täynnä, että oli pakko ottaa pieni välikuolema hotellihuoneessa. Myöhemmin illalla pistäydyttiin Tornin baarissa, mutta se oli tietysti niin tupaten täynnä, ettei mahduttu mihinkään istumaan. Mentiinkin siis Tonin toivomuksesta Chapliniin, ja sieltä vielä puolen yön maissa pariksi tunniksi Memphisiin istuskelemaan yksien tasottavien äärelle.

Seuraavana aamuna nautiskeltiin ihana hotelliaamiainen vasta kymmenen pintaan. Muuten ei ollut valittamista, mutta kahvi oli sen verran kuraa, että oli pakko mennä varsinaiselle aamukahville stadin ihanimpaan kahvilaan, eli luonnollisesti La Torrefazioneen. (En ikinä lakkaa ylistämästä kyseistä kahvilaa <3 ) Käytiin vielä pikasesti parissa vaatekaupassa, ja löydettiin molemmat vähän täydennystä vaatekaappeihimme.

Viikonloppu oli kerta kaikkiaan niin täydellisen onnistunut, että hitusen harmitti päästää toi eräs taas takasin inttiin. Käväs se tossa sentään parilla treenivapailla, mutta nyt se onkin viikon kiinni ja tulee vasta ens perjantaina takasin. Mutta onneks tää inttileskeily on jo ihan loppusuoralla: TJ13!

Vaikee uskoa, että sain tän viimeinkin tehtyä, ja vieläpä suhteellisen vähin ponnisteluin. Kai se on vaan turha yrittää väkisin änkeä liikaa asiaa pidemmältä aikaväliltä yhteen postaukseen.. Tästä viisastuneena koitan parhaani mukaan palauttaa jonkun näkösen tahdin tähän kirjoitteluun, mutta en vielä uskalla luvata liikoja. Jatkossa kuitenkin enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä :--)

Ihanaa joulun odotusta kaikille <3