Santorini, Part 4

Hellurei, hengissä ollaan!

Oon viimeaikoina suorastaan laiminlyönyt tän blogin kirjottamisen, mutta oon vaan ollut niin super puuhakas, etten oo pitkään aikaan ehtinyt edes avaamaan koko konetta. Oon tosiaan nyt koko kesän töissä kaikki arkipäivät, ja viikonloput on luonnollisesti ihan täynnä kaiken näköstä ohjelmaa. Myös arkipäiville oon onnistunut buukkaamaan vähän sitä sun tätä, mikä ei kyllä itseäni lainkaan haittaa. Ainoa, joka tästä mun aktiivisesta elämäntavasta kärsii on tietysti tää blogi, mutta yritän jatkossa taas löytää tällekin paremmin aikaa, kun ei oo niin työläistä megapostauksista kyse kuin tällä kertaa.

Palattakoon siis vielä hetkeksi täältä Suomen koleasta kesästä Kreikan aurinkoon näiden kuvien ja turinoiden myötä.

Maanantai 1.6.

Santorinilla, kuten monilla muillakin Kreikan saarilla, toitotetaan turisteille mönkijöiden vuokrauksen hauskuudesta ja kätevyydestä. Aion nyt yhtyä tähän lauluun, sillä mönkkärin vuokraaminen oli ehkä yksi parhaista päätöksistämme koko loman aikana. Hotellimme teki yhteistyötä jonkun paikallisen vuokraamon kanssa ja 150-kuutioinen mönkijä tuotiinkin meille suoraan hotellin eteen, minne sen myös illan tullen jätimme. Vuokraus oli yllättävän halpaa mukaan lukien bensakulut, joita ei tällaisen vehkeen kanssa juurikaan kerry.

Lähdettiin heti aamusta kiertelemään saarta, ensimmäisenä kohteenamme vuoren rinteellä sijaitseva perinteinen kreikkalaiskylä nimeltään Pyrgos.

Pyrgos oli kerrassaan ihastuttava pieni kylä, vaikkei siellä riittänytkään nähtävää kovin pitkäksi aikaa.  Sieltä lähdettiin ajamaan biitsille toiselle puolelle vuorta ja matkalla pyörähdettiin yhden pienen luostarin pihassa, mistä löytyi kokonainen kissaperhe :--) 

Profitis Ilias -vuori jakaa rannan ikään kuin kahteen osaan; toisella puolella on Kamari ja toisella Perissa. Tykkäsin kyllä kovasti meidän omastakin rannasta, mutta tämä Perissan ranta teki muhun jollain tavalla vielä suuremman vaikutuksen. Loikoiltiin aurinkotuoleissa monta tuntia ja käytiin välissä syömässäkin, mutta olisin silti viihtynyt vielä pidempäänkin. 

Ei kuitenkaan viitsitty seisottaa vuokrattua menopeliä koko loppupäivää tyhjän panttina, vaan lähdettiin taas jatkamaan matkaa. Päätettiin huristella mutkittelevia teitä pitkin ihan vuoren huipulle asti. Matkalla pysähdyttiin yhden jyrkänteen reunalle kuvailemaan upeita maisemia. 

Vuoren huipulla ei ollut maisemien lisäksi juurikaan muuta nähtävää kuin Profeetta Elian luostari. Halusimme myös ehtiä saaren eteläkärkeen vielä ennen auringonlaskua, joten lähdimme saman tien ajelemaan takaisin alaspäin.

Matka Faros-majakalle oli melkoisen pitkä, mutta ehdittiin sinne hyvissä ajoin ennen kuin aurinko alkoi laskea. Matkalla oli pakko pysähtyä taas räpsimään vähän maisemakuvia. Perillä ostimme mansikoita ja istuimme kalliolle vain muutamien muiden turistien sekaan. Mitään vastaavaa turistirysää siellä ei ollut kuin Oiassa -luojan kiitos- vaikka auringonlaskun näkee hyvin sieltäkin käsin. Uskaltaisin jopa väittää, että tunnelma oli tällä kertaa huomattavasti romanttisempi kuin Oiassa lukuisten aasilaisten ja heidän kameroidensa keskellä.

Tuolta vuoren huipulta me tulla köröteltiin 8) 

♥

Auringon laskettua ajoimme vielä takaisin kotikyläämme Kamariin ja kävimme lempiravintolassamme syömässä. Palautimme mönkijän avaimet vasta myöhään illalla hotellimme respaan ja painuimme väsyneinä mutta onnellisina pehkuihin. Voin ehdottomasti suositella mönkijän vuokraamista kaikille, jotka Kreikan saarilla matkustavat. Se oli totisesti kätevin tapa kierrellä saarella, ja yllätyimme itsekin miten paljon ehdimme yhden päivän aikana nähdä. 

Tiistai 2.6.

Koko aamupäivän pyhitimme auringon ottamiselle hotellimme altaalla. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme bussilla vielä uudemman kerran Oiaan -emmekä suinkaan auringonlaskun takia. Halusimme kierrellä kylässä tällä kertaa vähän paremmalla ajalla ja mennä johonkin ihanaan ravintolaan syömään.
Odotuksemme ylittyivät täysin, kun löysimme maailman romanttisimman ravintolan yhdeltä lukuisista sivukaduista ja jäimme sinne illalliselle. Ruoka oli aivan taivaallista ja palvelu äärimmäisen mukavaa ja asiallista. Istuimme ravintolassa pitkään, ja ehdimme vielä nipin napin viimeiseen bussiinkin. 

Kirjakaupassa olis ollut kissa vuokralla, ei vaan saatu sitä houkuteltua pois sen omalta tuolilta ; ) 

Keskiviikko 3.6.

Viimeinen kokonainen päivämme Santorinilla kului lähinnä rannalla makoilun merkeissä. Illalla menimme vielä kerran Alismariin syömään ja jätimme jokseenkin haikeat hyvästit ravintolan sympaattiselle henkilökunnalle (ja hyvälle ruualle). Paikan omistaja otti vieläpä vanhan kunnon selfien kanssamme ennen kuin lähdimme :D 

Torstai 4.6.

Laiva takaisin Ateenaan lähti satamasta vasta iltapäivällä, joten ehdimme käydä vielä lounaalla Kamarissa ennen lähtöä. Olo oli ihan älyttömän haikea, sillä en ollut vielä lainkaan valmis jättämään tätä ihanaa paikkaa taakseni. Yritin kuitenkin lohduttautua sillä, että tulisimme tänne uudestaan -vielä jonakin päivänä. 

Laivamme oli jälleen myöhässä ja saavuimme Ateenaan vasta lähempänä keskiyötä. Matka Piraeuksesta hotellille kesti melko kauan, mutta löysimme lopulta perille ja pääsimme ruhtinaallisille viiden tunnin yöunille. 

Perjantai 5.6.

Hotellimme oli aika keskinkertainen, mutta emme onneksi joutuneet viipymään siellä kuin yhden yön. Aamulla heräsimme ajoissa, sillä halusimme ehtiä Akropolille vielä ennen lähtöä. Akropolis-kukkula on yksi Ateenan tunnetuimmista nähtävyyksistä ja sen huipulla sijaitsee muun muassa yli 2000 vuotta vanha Parthenonin temppeli. Oli kyllä kieltämättä ihan käymisen arvoinen nähtävyys, vaikka muuten Ateena ei onnistunutkaan tekemään itseeni minkäänlaista vaikutusta. 

Ehdimme vielä istuskella kaikessa rauhassa aamukahvilla ennen kamojen hakemista hotellilta. Raju ukkoskuuro pääsi yllättämään juuri kun olimme raahamassa matkalaukkujamme metropysäkille. Tämän lisäksi kreikkalainen julkinen liikenne teki tepposet, joten päädyimme lopulta ottamaan taksin ettemme olisi myöhästyneet lennoltamme.

Vaikka näin pitkän lomamatkan jälkeen olikin kiva palata kotiin, niin en ole tähänkään päivään mennessä lakannut kaipaamasta tätä reissua. Meillä on onneksi Tonin kanssa niin pitkä lista paikoista, joissa haluamme käydä yhdessä, ettei reissailulle näy loppua vielä pitkiin aikoihin -jos koskaan. Jotain pientä saattaa olla jo suunniteilla seuraavan matkan varalle, mutta siitä lisää myöhemmin.. ; )

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! ♥