lauantai 23. maaliskuuta 2013

The Girl with the Seahorse Tattoo



Oon jo pitkään aatellu et vielä joku päivä otan tatskan, ja oikeestaan jo yli vuos sitte tein päätöksen et 18-vuotiaana käyn sen ottamassa. Vuoden aikana kerkesin hyvin ideoimaan et mikä se tulis olemaan. Tosi pitkään elin siinä uskossa et sen on oltava merenneito, pieni ja melko yksinkertanen. Mut sit vasta joskus loppuvuodesta koin jonku kummallisen valaistuksen ja tajusin ettei se idea välttämättä ookaan niin hyvä ku millasena sen olin mielessäni muotoillu. En löytäny netistä ainuttakaan sävähdyttävää kuvaa josta saisin mallia omaan tatskaani, ja tajusin ettei niin yksityiskohtasta kuvaa ku merenneito yksinkertasesti kannata alkaa näpertää pieneks, saati sitte lapaan mihin sen olin suunnitellu. Oishan siitä voinu tulla hienoki, mut oon tyytyväinen et muutin mieleni.

Muistaakseni tää idea merihevosesta tuli peräti niinki luovalla tavalla ku kattomalla jotain luontodokumenttia laiskana sunnuntaiaamuna. Tai no joo, oikeestaan kyseinen idea oli jo ovelasti kävässy mun päässä mut jonneki se sieltä kerkes uiskennella ennen ku ehin ees tarkemmin miettiä. Ja tosiaan tän meriaiheesuuden taustalla on se, että oon jollain friikillä tavalla ihastunu mereen ja lisäks haluisin saada sit joku päivä suoritettuu laitesukelluskurssin ja päästä kiertelee koralliriuttoi ynnä muuta ympäri maailmaa. Sit vois ihan todellisuudessa nähä niinki kiehtovii otuksia ku nää merihevoset >:)

Mut joo, eli rupesin sit selailee googlen kuvahaulla kaikki maholliset merihevoskuvat läpi, eikä aluks meinannu mitää löytyä. Lopulta sit osu silmään pari ihan varteenotettavaa kuvaa, joissa molemmissa oli piirteitä mistä tykkäsin ja toisaalta sitte sellasia mitkä ei omaa silmää miellyttäny. Soittelin sit tutulle tatuointihemmolle, joka oli jo kesällä käytännössä lupautunu oman tatskan mulle väsäämään, ja sehän kutsu mut studiolleen jo seuraavalla viikolla. Sille näytin ne kuvat ja se lupas viikonloppuna piirtää mulle ihan oman version, missä tulee esille just ne piirteet mistä niissä mallikuvissa tykkäsin. Ja seuraavaks tiistaiks se sit pyys mua tulee uudestaan, et voitais ryhtyy ihan tositoimiin. 

Kyseinen tatuointistudio on muuten nimeltään Blue Dragon, ja se on yks Suomen vanhimmista -ja luonnollisesti parhaista- studioista. Tää mun perhetuttu, Eppu, on ite tehny tatskoi vuodesta -89 ja on kyl uskomattoman taitava ja kaiken lisäks älyttömän hyvä tyyppi >:)

Viime tiistaiaamuna tuli sit Epulta viesti, jossa oli kuva hahmotelmasta ja olin heti ihan myyty. Loppupäivä oli koulussa aika tuskallinen ku en ois malttanu oottaa iltapäivään saakka. Skippasin äikän tunninki et pääsin jo yheltä lähtee.. :D Sit studiolla katteltiin tota alustavaa kuvaa ja ainoo asia, jota halusin vähän muuttaa oli toi pyrstö. Ja ihan vähän päädyttiin sit nenääki muokkaa. Täs on kuvat siit alkuperäsestä luonnoksesta ja sit lopullisesta mallista, jossa on äärirajat piirrettynä: 


Sit ruvettiin asettelee mallii kohilleen. Tohon länttästiin semmonen vähän ku leima, jota saatiin pari kertaa hinkkailla pois ku halusinki siirtää viel millin johonki suuntaan.. :'D Mut kylhän se oikee kohta sit löyty ja Eppu pääs ottaa aseet esille.


Varmaan ensimmäinen kysymys, joka ihmisillä tulee tästä koko tatskahommasta mieleen, on "Sattukse??" Jokanenhan sen kokee tavallaan, mut itelläni on suht herkkä iho mut sitte taas henkisesti en oo kovin kipuherkkä. Eli kylhän toi tosiaan tuntu iha mukavasti mut koitin pysyy rentona ja aatella et kerranhan -tai siis pari tuntia- se vaan kirpasee. Se meni myös sillee jännästi, et ensin ku ääriviivoi tehtiin nii tuntu et se terä porautuu luihin asti, sit tuli pieni turtumisvaihe ku tehtiin varjostuksia ja sit loppuu kohti ku iho oli jo joka kohast niin ärtyny ni rupes joka kerral viiltää senkärangas asti. Eppu sano tosi helpottavasti et ei tää viimeistelyvaihe kestä ku semmoset 5-10 minuuttii... Jotenki sen kestin, mut oli kyl ehkä elämäni pisimmät viis tai kymmenen minuuttii :D

Täs kuvii tekovaiheesta ku ensin vaa rajoja tehty, sit jo vähän väritetty sisältäki ja viimeseks sit valmiina, vähä verisenä ja likasena.




Oli aika mukavaa ku toi koko tatskan alue piti vielä viimeseks hinkata puhtaaks ylimääräsestä väristä ynnä muusta... Ja ehkä koko päivän jännin vaihe oli nousta siit tuolista parin tunnin kärvistelyn jälkeen ja kävellä peilin eteen. En eka ees uskaltanu kääntyy ku oli niin epätodellinen olo, mut sit ku sain itteni rohkastuu nii olin kyl sanaton. En osannu muuta ku önistä jotai 'wau' tms ja nauraa iha epäuskosena. Hieno hetki kaiken kaikkiaan.

Nyt oon eläny tän tatskan kans jo about 5 päivää enkä enää osaa kuvitella tota oikeeta lapaa ilman sitä. Niskat on tullu kipeiks ku peilin ohi pitää aina kävellä viistosti et näkee onks tyyppi viel tallella ;D Ja on se ehkä vähän siitäki et tota pitää rasvailla nelisen kertaa päivässä, ja paikkana lapa on ehkä vähän hankala ku pitää nii ihmeellisesti vääntelehtii et saa joka kohan rasvattuu. Nyt siit viel lähtee sitä ylimäärästä väriä ja sellast rupee, mut sen pitäis parin viikon sisäl olla parantunu kokonaan :)

Täs viel kuva heti siistimisen jälkeen, ja hyvältähän se jo näytti, mitä nyt vähän iho punotti :D



2 kommenttia:

  1. VÄHÄN SIISTIII! et oo kertonu mulle mitää?!

    VastaaPoista
  2. hehee kiitos, ja joo halusin pitää yllärin ;D et älä huoli, en mä täst paljoo muutenkaa huudellu >;)

    VastaaPoista