Alan kokoajan enemmän toivoo et maassa olis edes vähän lunta. Tää läpitunkematon pimeys ja mun ylivilkas mielikuvitus ei nimittäin osottautunu mitenkään miellyttävimmäks yhdistelmäks.
Ollaan siis maaseudulla meiän mökillä joulunvietossa eikä täällä tietenkään oo katuvaloja eikä paljon muitakaa valonlähteitä. Lähin joskus alkuillasta äidin kehotuksesta käymään Lissun (ton sylikoiran/tontun-->) kans pikku lenkillä vaikka tuolla satoki jotain vesi/räntäsontaa taivaalta. Aattelin et eihän ton lyhyen hiekkatien päästä päähän käveleminen pilkkopimeessä oo mikään ihan ylitsepääsemätön tehtävä, joten en ottanu mitään kunnollista taskulamppua mukaan. Heti alkumatkassa oli kuitenki pakko turvautua iPhonen huikeen kirkkaaseen taskulamppuun, ku en edes nähny missä toi koira mennä viiletti.
Hengitys pysy suht tasasena puolmatkaan asti. Kävelin yhen pellon viertä tuijottaen tiiviisti kännykän valokeilaa. Pellon toisella puolella, vajaa sadan metrin päässä tiestä on lato, ladon seinällä liikkeentunnistimella toimiva lamppu. Yhtäkkii se välähti päälle ja jäin toljottaa et mikä siel mahtaa liikkua. En kuitenkaa nähny mitään, mikä oli vielä ahdistavampaa ku se, että joku kettu tms. ois kipittäny pellon reunaa.Yritin pysyy järkevänä ja keksii hyviä selityksiä sille, mikä ois voinu saada valon syttyy päälle: tuulessa heiluvat puidenoksat esimerkiks? Hermo petti siinä vaiheessa ku valo taas sammu ja mielikuvitus rupes laukkaamaan. Kävin mielessä läpi kaikki maholliset -tai lähinnä mahottomat- kauhuskenaariot, kuten sen et joku tumma hahmo juoksee pimeessä pellon poikki mun huomaamatta ja, öö...tekee jotain?
Täs kohtaa oli pakko kääntyä takasin syke vähintäänki puolet nopeempana ku pari minuuttia aiemmin. Asiaa ei yhtään auttanu, et alotin just eilen lukee Jo Nesbön dekkaria Pelastaja, jonka alussa nuori tyttö raiskataan keskellä rauhallista maaseutua. Ja seki vielä, et tossa kirjassa se mies ilmesty ihan ku tyhjästä.. Et siinä on jo ihan tarpeeks eväitä ruokkii mun mielikuvitus äärimmilleen.
Selvisin kuitenki (ylläri ylläri) ehjin nahoin takasin tutun ja turvallisen mökin lämpöön. Tääl sisällä valosassa jo vähän huvittaa ajatella koko välikohtausta, mut eipä aiksemmin tuolla pilkkopimeessä tallustaessa naurattanu ollenkaa.. Nähtävästi tää mun vilkas mielikuvitus ajaa mut vieläki ajottain tämmösiin älyttömiin tilanteisiin.. :D
Mut nyt tunnelman keventämiseks muutama joulufiilistelykuva tähän loppuun:
Lahjat paketoitu, kuusi koristeltu, joulutortut ja piparit leivottu. Eiköhän tässä olla jo tarpeeks virittäydytty joulutunnelmaan. Nyt unten maille ja huomenna aamulla riisipuuron kimppuun! >:)
Tunnelmallista joulua teillekin! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti