Sightseeing & Boating (Santorini, Part 3)

Perjantai 29.5.

Heti Santorinille tultuamme meille suositeltiin hotellin henkilökunnan toimesta monia nähtävyyksiä ja paikkoja, jotka kannattaisi kiertää läpi saarella ollessamme. Esimerkiksi Akrotirin kaivauksilla ja Red Beachilla käyminen kuuluivat alusta asti suunnitelmiimme. Ne sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan, joten päätimme käydä molemmissa samalla kertaa juuri perjantaina. Sade pääsi kuitenkin pahasti yllättämään jo aamusta, ja suunnitelmat siirtyivät seuraavalle päivälle.

Sen sijaan lähdettiin pistäytymään taas Thirassa, missä päädyttiin vain käymään lounaalla, istumaan kahvilla ja pyörimään pikkukaduilla pysytellen mahdollisimman hyvin sateelta suojassa. Muutama tuliainenkin tuli ostettua, mutta juuri muuta ei saatu aikaiseksi.

 

Illalla mentiin taas kerran vanhaan tuttuun Alismariin syömään, ja olin jälleen sitä mieltä että annokseni oli paras tähän asti.. 

Lauantai 30.5.

Uusi yritys. Lähdettiin puolenpäivän maissa kohti Akrotiria, ja tällä kertaa aurinkokin jaksoi paistaa aamusta lähtien. Jouduttiin Thirassa odotella hetki toista bussia, joten ehdittiin siinä välissä hyvin napata pari kuvaa.

Akrotirin kaivaukset eivät tehneet muhun mitään täysin lähtemätöntä vaikutusta, mutta väittäisin silti että ihan käymisen arvoinen nähtävyys. Toni, joka on huomattavasti kiinnostuneempi historiasta kuin minä, sai tästä varmasti enemmän irti.

Red Beach sen sijaan oli suhteellisen vaikuttava näky punaisen laavakiven ja turkoosinsinisen meren luodessa maisemaan hienon kontrastin. Itse ranta oli pääosin mustaa laavakivihiekkaa ja sinne kuljettiin pientä kivikkoista kinttupolkua pitkin. Jäätiin rannalle loikoilemaan pariksi tunniksi, kunnes nälkä ajoi meidät pikku hiljaa takaisin kotikyläämme Kamariin.

Ei meinannu taas kuvaamisesta tulla yhtikäs mitään.. 8)



Me ei vaan jostain syystä ikinä onnistuta näissä yhteiskuvissa :D

Sunnuntai 31.5.

Yksi reissumme ehdottomista kohokohdista oli koko päivän kestävä veneretki vulkaanisten saarien kautta Oiaan. Etukäteen järjestetty bussikyyti haki meidät sunnuntaiaamuna hotellin edestä ja vei Athinios-satamaan, mistä veneemme lähti matkaan.

Ensimmäinen pysähdys oli tulivuorisaarella nimeltä Nea Kameni. Siellä käppäilimme varsin omalaatuisen oppaamme perässä kraaterilta toiselle. Kyseistä tulivuorisaarta sanotaan aktiiviseksi, koska yhdestä kraaterista nousee parista kohtaa savua, eri hurjaa. Kraaterit olivat kuitenkin suht pieniä, tai sitten mulla oli vaan alun perin ihan vääränlainen käsitys niistä. Jotenkin kuvittelin, että seistäis sellasen loputtoman kuilun reunalla, että jos sinne tippuisi niin päätyisi ennen pitkää jonnekin maan uumeniin.. Totuus oli ikävä kyllä vähän mun villejä kuvitelmia laimeampi, ihme juttu :D

Viivyttiin saarella noin puolitoista tuntia ennen kuin siirryttiin seuraavaan kohteeseen, nimittäin kuumille lähteille. Lähteille ei päässyt suoraan veneellä, koska ne sijaitsivat pikkuriikkisessä lahdenpoukamassa toisen vulkaanisen saaren, Palia Kamenin, juurella. Veneestä piti siis hypätä veteen ja uida lähteille. Vesi oli aluksi niin kylmää, että olin jo varma että tulisin kuolemaan hypotermiaan viimeisten 20 metrin aikana, mutta kumma kyllä selvisin hengissä. Vesi oli onneksi yllättävänkin lämmintä lähteiden läheisyydessä ja olisin viihtynyt siellä pidempäänkin, kunnes piti taas uida loputtomalta tuntuva matka takaisin veneelle. Kuumilta lähteiltä ei ole nyt ainuttakaan kuvaa, koska olimme luonnollisesti läpimärkiä veneeseen palattuamme. 

Seuraavaksi suuntasimme kohti kolmatta saarta, Thirasiaa. Se ei ymmärtääkseni ole tulivuoriperäinen, vaan ihan tavallinen pikku saari, joka on aikoinaan ollut osa nykyistä Santorinia. Oppaamme jaksoi papattaa saarten synnystä ummet ja lammet, mutta jostain syystä multa meni ainakin puolet ohi.. :')

Vietimme Thirasiassa pari tuntia, joiden aikana kävimme syömässä ja istuskelimme pienellä kivilaiturilla merisiilejä ihastelemassa. Osa porukasta lähti kapuamaan ylös rinnettä itse Thirasian kylään, mutta me ei moiseen urheilusuoritukseen jaksettu lähteä, heh. 

Meiän paatti.

Ravintola Captain John, jossa käytiin lounaalla. 

Thirasiasta veneemme suuntasi keulansa vielä kohti Oian kylää, joka on kuuluisa upeista auringonlaskuistaan. Päästiin satamasta taas aasikyydillä ylös kylään asti, ja mun aasi oli kaikista nopein, wuhuu. Kylä itsessään oli jotenkin tosi sympaattinen, ja ihastuinkin siihen iki hyvikseni. Pyörittiin kylässä ensin katselemassa vähän paikkoja ja käytiin vielä syömässä, ennen kuin etsimme itsellemme hyvät paikat auringonlaskun näkemistä varten. Jo tässä vaiheessa kadut olivat täpöten täynnä turisteja, vaikka itse "h-hetkeen" oli vielä parisen tuntia aikaa..

Olihan se auringonlasku kieltämättä ihan näkemisen arvoinen, muttei ehkä silti kaiken sen hypetyksen arvoinen mitä oltiin etukäteen saatu kuulla. Luulen kylläkin, että se on hienoimmillaan vähän myöhemmin kesästä, sillä nyt se ei ollut mikään ihan tajunnanräjäyttävä näky. Myöskään tuollaisessa väentungoksessa ei ole juurikaan sellaista romanttista tunnelmaa, mitä auringonlaskua katsellessa toivoisi olevan. Mutta yhtä kaikki, Oian auringonlasku on ihan pakollinen ohjelmanumero Santorinilla käydessä.

Oia mereltä käsin.

Näkymä kahvilasta, josta pistäydyttiin heti Oiaan saavuttuamme. 

Santorini-postaukset eivät suinkaan loppuneet vielä tähän(kään), vaan lisää on luvassa. Viimeisten päivien kuvat ja stoorit ajattelinkin laittaa samaan syssyyn, niin päästään taas vaihteeksi muihinkin aiheisiin :-) Joten kuulemiin!